Edellinen päivä oli haipakkaa, aamulla on kiirettä. Stressin aistii kehossa niin illalla nukkumaan mennessä kuin aamulla herätessäkin. Päivät ovat kuluttavia. Työelämän hektisyys on meistä monelle arkipäivää. Suorittamisen vimma yltää työn lisäksi vapaa-ajallekin. Uraa suoritetaan, vapaa-aikaa suoritetaan ja perhe-elämääkin suoritetaan. Ja uupumuksia ilmenee yhä useammilla työpaikoilla, osalla kuin sieniä sateella.
Uupumuksista on muodostunut johtamiselle uusi iso haaste. Johtamiseen ja esihenkilötyöhön kaivataan rautalankamallia, jolla voisi torjua uupumuksia. Siinä piileekin ratkaisun avain koko ongelmaan: haemme kaikkiin ongelmiin rautalankamallia, jolla asiat saadaan yksinkertaistettua ymmärrettäväksi. Nyt käsillä on kuitenkin sellainen juttu, jota ei ehkä kannatakaan yksinkertaistaa, nimittäin ihminen. Ihmisen monimuotoisuus, kompleksisuus ja yksilöllisyys olisi tärkeä hyväksyä – ja luopua loputtomasta kontrollin tarpeesta.
Mitä kauemmin yritämme hallita kaikkea, sitä rankempaa se ihmiselle on. Maailman nopeus ja monimutkaisuus alkaa laittamaan haastetta ihmismielelle. Kontrolli on mahdottomuus. Miten opin elämään, vaikka kaikki ei ole hallinnassa? Mihin pisteeseen elämässä tulee hallita asioita? Mitä pitää tapahtua henkilökohtaisella tasolla, jotta osaan päästää myös irti ja hyväksyä epätäydellisyyden?
Uupumusten tuoma haaste johtamiselle on vaativa. Uupumusten osalta ollaan niin isojen ilmiöiden äärellä, että sen edessä voi tuntea voimattomuuttakin: työelämän ja yhteiskunnan nopeudelle, intensiivisyydelle ja ihmisten suorittamisen tarpeelle voi olla vaikea löytää ratkaisuja yksittäisellä työpaikalla. Johtamisella meidän tulisi auttaa ihmisiä kasvamaan, löytämään itseään, kehittämään tietoisuutta ja itsetuntemusta. Näillä taidoilla ihmiset jaksavat työelämän ja yhteiskunnan nopeaa rytmiä paremmin. Samaan aikaan johtamistapaa, yrityskulttuuria ja arjen käytänteitä pitäisi tarkastella kriittisesti myös jaksamisen näkökulmasta – tuottavuuden ja tehokkuuden lisäksi.
Mutta onko näin isoa tehtävää edes kohtuullista laittaa johtajan harteille?
On totta, että tehtävä on iso. Ja myös johtajan itse on kasvettava, jotta kestää työelämän kyytiä. Jos johtaja on itsensä kanssa hukassa, löydetään pian sokea ohjaamassa sokeaa. Siis pysähdy, reflektoi tapahtumia ja asioita, pyydä palautetta ja lisää tietoisuutta. Itsetuntemuksen avulla voit ymmärtää myös toisia ihmisiä paremmin.
Kun olet itse tehnyt matkan itseesi, voit auttaa johdettavia myös tälle matkalle. Kannusta pysähtymään, kannusta itsereflektioon, anna palautetta ja kasvata sen avulla tietoisuutta.
Työelämän tilanne on sellainen, ettei meillä taida olla muuta vaihtoehtoa, kuin tarttua haasteeseen. Jaksamishaasteita ei tule ratkomaan kukaan muu kuin johtajat, jotka haluavat oman organisaation toimivan ja pärjäävän myös tulevaisuudessa.
Ajattelitko sinä tehdä asialle jotain, vai löydätkö itsesi myös kuukausien päästä tilanteesta, ettet ole tehnyt asialle mitään?
Lari Karjula
Lääkäri, Business Coach®
Hälsa
Lari Karjulan esikoiskirja Ymmärrä uupunutta, johda uuvuttamatta julkaistiin marraskuussa 2022.
