Teksti: Antti Heikkinen
Oodi, Helsingin keskuskirjasto, on iltapäivätunneilla virkeä paikka.
Virkeä on myös Jorma Turunen. Turun yliopiston tuotantotalouden työelämäprofessori ottaa kahvin ilman pullaa, mutta silmissä välkkyy eloisuus ja uteliaisuus ihan luonnostaan.
Eloisuus tulee elämästä ja uteliaisuus siitä, mitä junantuoma haastattelija aikoo sovitun juttutuokion aikana kysellä.
Uteliaisuus on ymmärrettävää, koska haastattaja ei tiedä käytännössä mitään siitä, mistä Turunen tietää – jos nyt ei aivan kaikkea – niin hyvin, hyvin paljon kumminkin.
Mutta yhdistäväkin tekijä löytyy. Haastattajan tapaan myös Jorma Turunen on syntyisin Savosta. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle.
– Kuopiossa synnyin vuonna 1956, tosin molemmat vanhempani ovat pohjoiskarjalaisia. Äiti Lieksasta, isä Juuasta. Minun syntyessäni isä oli Kuopiossa poliisina, mutta sieltä muutettiin Kirkkonummen Veikkolaan.
Samoihin aikoihin Turusen perheen kanssa Kirkkonummelle muutti myös monia muita itäsuomalaisia kattilakuntia. Turunen sai seurata, kuinka hänen nuoremman veljensä luokkakaverit kipuilivat identiteettiensä kanssa ja yrittivät omaksua nopeasti stadin slangin – jota Kirkkonummella ei edes puhuttu.
– Veikkolassa aloittelin koulunkäynninkin, mutta kyllä mulle jonkinlainen savolaisidentiteetti jäi. Mulle on ylipäätään ollu aina tärkeää se, että ihminen on kotoisin jostain.
Kirkkonummelta Turuselle löytyi myös ensimmäinen työpaikka.
– Isä sai ensimmäisen insinöörinpestinsä Suomen Sokerilta ja minäkin pääsin sinne kesätöihin. 15-vuotiaana pääsin mittarikorjaamolle huoltamaan tehdasinstrumentteja. Löysin oman alani kun näin, mitä prosessitekniikka käytännössä on. Sitä lähdin Ouluun opiskelemaan, kun olin kirjoittanut ylioppilaaksi.
Kesätöiden merkitystä Turunen painottaa opiskelijoille yhä tänäkin päivänä.
– Ne ovat parhaimmillaan isona määrittäjänä siinä, miten nuori ihminen opiskelunsa hoitaa ja minkä tien hän valitsee.
Diplomi-insinööriksi Turunen valmistui 70-luvun lopulla.
– Sitten tuli tehtyä monenlaista, mutta tuo oli uran alkupää. Koko uraa nyt on turha selittää, koska se käy pitkäveteiseksi. Mutta jos mietitään itäsuomalaisiin liitettyä kaupantekijän leimaa, niin Teknologiateollisuuden johtaminenkin oli aikaisempien pestien ohella myös myyntimiehen hommaa. Siinä sai myydä ajatuksia.
Teknologiateollisuus ry:n johdosta Turunen jättäytyi pois vuonna 2018 keskittyäkseen tekemään väitöskirjaansa. Tekniikan tohtori hänestä tuli syksyllä 2021 – tekniikan kunniatohtoriksi hänet oli hatutettu Tampereen Teknillisestä yliopistosta jo kolme vuotta aiemmin.
– Väitöskirjani aihe oli Yrityksen taloudellisen menestyksen ja vastuullisuuden välinen suhde. Se muhi pitkään. Olin saanut keskustella paljon sekä poliitikkojen että virkamiesten kanssa, olin myynyt teollisuuden toimintaympäristön asiaa ja alleviivannut, että suomalainen teollisuus kannattaisi säilyttää Suomessa.
Myyntipuheissaan Turunen oli alleviivannut, kuinka yritykset paitsi työllistivät ja maksoivat veroja myös työllistivät veroja maksavia työntekijöitä.
– Yksi teollisuustyöpaikka työllistää pari, kolmekin palvelualan ihmistä. Sitten kerran yksi Vihreiden kansanedustaja sanoi, että mikäs teollisuuden rooli on siinä, kun maapallon resurssit käytetään vuosittain tuplasti? Se veti mietteliääksi.
Mietintä johdatti Turusen tutkijan uralle.
Sitä ennen Teknologiateollisuudessa käynnistettiin yritysten kasvuun liittyviä hankkeita, kuten esimerkiksi Kasvuryhmä.
– Sitä olin perustamassa yhdessä Normetin Aaro Cantellin kanssa. Otimme pohdintaan aluksi mukaan viisi menestynyttä yritysjohtajaa, ja lisäsimme sitten piiriä Suomen suurimpien yritysten tunnetuilla yritysjohtajilla luodaksemme verkostolle uskottavuutta. Tällä hetkellä mukana on yli kaksisataa yritystä ja nämä kasvua haluavat yrittäjät keskustelevat keskenään siitä, millä ja miten kasvua tehdään.
Turusen mielestä yritysten kasvu ei ole pahasta.
– Päinvastoin, se on välttämätöntä, että maapallon isot ongelmat voidaan ratkaista. Penkaisin kirjallisuutta ja löysin todisteet siitä, että taloudellisesti menestyvät yritykset ovat vastuullisempia kuin muut yritykset. Sama pätee toisinpäin – vastuulliset yritykset ovat taloudellisesti menestyvämpiä kuin vastuuttomammat.
Jos maailma jollakin pelastetaan, niin innovaatioilla.
– Tai keksinnöillä, jotka kaupallistuvat innovaatioiksi. Se prosessi voi kestää kymmenen vuotta tai pitempäänkin, mutta tiedon tuottamisella on siinä prosessissa suuri rooli. Muuten innovaatioita ei synny.
Turunen yhtyy yritysjohtaja Mika Anttosen ajatukseen siitä, että ilmakehä on kuin täysi lasi.
– Ongelmia ei ratkaista vähentämällä päästöjä vaan ottamalla ilmakehästä hiilidioksidia pois. Jalanjäljen pienentäminen ei enää riitä, pitää lisätä kädenjälkeä. Se on asia, josta on lopulta käyty julkista keskustelua melko vähän.
Kasvuryhmän toiminta alkoi vuoden 2015 alussa.
– Sehän ei ole toimialariippuvainen porukka. Teknologiayritykset muodostavat noin puolikkaan mukanaolijoista – ja itse asiassa myös noin puolet Suomen vientiyrityksistä ovat teknologiayrityksiä. Parhaat ideat liiketoimintamalleista lainataan usein naapuritoimialoilta.
Kun kahden eri toimialan yritysjohtajat keskustelevat keskenään, on lopputulos monesti hedelmällisempi kuin kahden saman toimialan edustajan tarinoinnissa.
– Totta kai, silloin siinä ei painita identtisien ongelmien kanssa. Kasvuryhmässä ei pihdata tietoa, sitä jaetaan mielellään. Se on se filosofia. Samoin se, että yrittäjän tehtävä on kasvattaa yritystään. Kasvuryhmässä on mukana ihmisiä, joilla on halua kasvaa ja hakea kasvukykyä keskusteluista.
Nykyisin Turunen kuvaa järjestöä yhtenä parhaista Teknologiateollisuuden piiristä lähteneistä aloitteista.
– Olen siellä kohtuullisen aktiivinen edelleen. Tosin sanoin yhdelle nuorelle yritysjohtajalle, että onpas mukava tavata – isäsi kanssa olenkin tehnyt hommia jonkun verran. Siinä vieressä istui nuori nainen joka sanoin, että hei, minunkin isä tuntee sinut. Silloin kävi mielessä, että onkohan tässä tullut oltua liian kauan, Turunen nauraa.
Vastuullisuus ja kehitys kulkevat Turusen mukaan käsikkäin.
– Yritysten sidosryhmät vaativat vastuuta, ei pörssiyhtiöillä ole varaa mokailla. Vastuullisuus on strateginen kysymys, se on luonnollinen osa bisnestä. Niin kuin sen tietysti pitääkin olla. Viidessä vuodessa vastuullisuusajattelu on mennyt hirveän paljon eteenpäin.
Nykypäivänä vastuullisuus on osa lähes kaikkien yritysten strategioiden ydintä.
– Voihan se joillakin lipsahtaa viherpesunkin puolelle, mutta suurimmalla osalla yrityksiä purpose on uskottava. Mutta ei yritys enää laadi itselleen erikseen vastuullisuustarinaa. Yrityksellä on oltava tarina, johon vastuullisuus on integroitu. Jos taustalla on tekoja ja faktoja, tarinan aitouden kyllä tunnistaa.
Uudelle yritykselle tarinan luominen on helpompaa kuin vanhemmalle, mutta Turusen mukaan myös monet pitempään toimineet yritykset ovat saaneet – ja uskaltaneet – kirjoitta vanhan päälle uutta.
– On minulla monia esimerkkejä 10-20 miljoonan liikevaihdon yrityksistä, jotka ovat alkaneet miettiä olemassaolonsa oikeutusta silloin, kun liiketoiminta on jo kasvanutta. Tosin pienelle yritykselle vastuullisuuden johtaminen on helpompaa kuin suuremmalle.
Moni start up -yritys syntyy nimenomaan purposen eli toiminnan merkityksen ja suuren tehtävän ympärille.
– Jos perustajat ovat fiksuja, niin hehän miettivät jo alussa, millaisen kulttuurin he haluavat yritykselleen rakentaa. Mutta kilpailu hyvistä työntekijöistä on kova, yrityksen tarinan on oltava hyvä, uskottava ja aito. Muuten työntekijät menevät kilpailijalle.
Koronapandemian ja Venäjän tilanteen vaikutuksista yritysmaailmaan on puhuttu paljon. Turusen mukaan suurempi julkinen keskustelu on kuitenkin jäänyt jokseenkin yksiulotteiseksi – tai ainakin negaatiot edellä kulkevaksi.
– Jos mietitään Venäjän sulkeutumista, niin yrityksen strategiatyön pitäisi olla niin dynaamista, että riskitkin voitaisiin nähdä mahdollisuuksina. Toki monella sellaisella yrityksellä menee nyt väliaikaisesti huonommin, joilla on ollut Venäjällä paljon liiketoimintaa.
Korona sen sijaan on tuonut Turusen mukaan tullessaan hyvääkin. Monen yrityksen kohdalla digitalisaatio otti kerralla aimo loikan eteenpäin.
– Suomalaisen yrityksen asiakas Kiinassa tai Intiassa pystyy, haluaakin, vastaanottaa osan kommunikaatiosta Teamsilla. Etätyöskentely vähentää matkustamista ja on monessa mielessä tehokasta. Kunhan vain muistetaan pitää huolta työhyvinvoinnista.
Myös savolainen Ponsse on Turuselle tuttu. Ponssesta päästään takaisin savolaisiin ja siihen, eroavatko savolaiset yrittäjät jotenkin muunheimoisista kaltaisistaan.
– Jaa-a. No minä nyt ainakin olen viihtynyt hyvin savolaisten yritysjohtajien kanssa. Eivä savolaiset yrittäjät ainakaan huonompia ole kuin muut. Huumorintajua löytyy, sitä tehden myös kommunikointikykyä, eikä evä värähdä aivan pienestä – nehän ovat hyviä ominaisuuksia.
Nykyisin Turunen itse käy synnyinseuduillaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Enemmän hänellä on asiaa länsirannikolle. Työ Turun yliopiston tuotantotalouden työelämäprofessorina alkoi keväällä 2022 ja pesti kestää kolme vuotta.
– Luentoja mulla on satunnaisesti, mutta työ koostuu siitä, että saan avata ovia ulkomaalaisille professoreille. Niin ikään, Turunen on ollut mukana suunnittelemassa kurssia, jossa opiskelijat saavat tietyn yrityksen toimintaan liittyvän casen ratkaistavakseen, sitten joku yritysjohtaja tulee luennoimaan heille tai kutsuu opiskelijat ekskursioille.
Turussa Turunen on saanut käyttää hyväkseen omia, vuosien juoksussa syntyneitä kontaktejaan. Niitä on paljon.
– Kurssi on ollut erittäin suosittu ja yritysjohtajat lähtevät mukaan mielellään. Heillä on siinä samalla tilaisuus tsekata itselleen potentiaalisia työntekijöitä. Yliopistot eivät ole olleet mitenkään erityisen lähellä yrityksiä, tämän kurssin ansiosta lähentymistä on tapahtunut.
Kun Turusen Turun pesti loppuu, on hän 68-vuotias.
– Soapi nähä, mitä sitten. Työelämän proffan homma sopii mulle tässä kohtaa erittäin hyvin, mutta en minä usko eläkeukoksi jääväni sen päätyttyäkään. Uskon jatkuvaan oppimiseen ja toisaalta tunnen, että itsellänikin olisi vielä jotain annettavaa. Tuntuisi oudolta heittäytyä pelkästään pelaamaan golfia.
Sitäkin Turunen kyllä pelaa.
– Mutta kun sitä voi pelata muutenkin, ei sitä tarvitse töikseen tehdä.
Kahvit on juotu. Turusella ei ole polttavaa kiirettä – tosin iltapäivällä häntä odottaa vielä yksi Teamsilla hoituva hallituksen kokous.
Sillä saralla nykyinen hallitusammattilainen otti ensi askeleensa 90-luvulla.
– Olin Telen palveluksessa ja silloin Tele, myöhempi Sonera, hankki yritysostoilla päätelaite-edustuksia. Minut oli juuri valittu johtajaksi yksikköön, jonka tehtävä oli päätelaitebisnestä käynnistellä. Ajauduin ostettujen tytäryhtiöiden hallituksiin.
Turunen muistelee ensimmäisiä hallituskokemuksiaan hyppynä suoraan syvään päätyyn.
– Tele osti tamperelaisen matkapuhelinjakelija Mobitelen. Jouduin ilman kokemusta hallituksen puheenjohtajaksi. Ei paljoa päätä paleltanut. Sen jälkeen hallituspaikkoja tuli lisää, enemmän tai vähemmän työtehtäviin liittyviä, mutta 2000-luvulla siitä tuli vähän niin kuin harrastus.
Kaikkiaan Turunen on ollut jäsenenä tai puheenjohtajana yli 30 yrityksen hallituksessa.
– Se vaatii omanlaistaan osaamista. Yrityksen hallitushan ei ole johtoryhmän jatke, hallituksen tärkein tehtävä on tulevaisuustyö. Johtoryhmä sammuttelee tulipaloja ja hallitus sparraa yritysjohtoa niin, ettei tulipaloja pääsisi syttymäänkään eli auttaa virheiden välttämisessä.
Hallitushommissa savolaisesta supliikista on ollut Turuselle apua. Tuppisuu ei niissä töissä pärjää.
– Olen ollut hallituksissa jeesaamassa monia toimitusjohtajia rekrytointien tekemisessä – yrityksen tärkeimpiä tehtäviähän on palkata hyviä tyyppejä. Kokemuksella oppii näkemään naamion taakse. Oppii kyselemään ja kuuntelemaan. Hallitustyö on hauskaa hommaa.
Ainakin useimmiten.
– Ja vaikka ei aina olisikaan, niin kyllähän kaikesta pitäisi lähtökohtaisesti yrittää tehdä hauskaa. Miten se onnistuu – sehän on paljon ihmisestä itsestään kiinni.
Artikkeli on osa Kuopion alueen kauppakamarin EAKR-rahoitteista Pohjois-Savon kasvu- ja innovaatioyhteistyö -hanketta (”Ski Lift Pitch -kasvuyhteisö”; hankekoodi A78661). Rahoittajana Pohjois-Savon liitto.
