TEEMA-ARTIKKELI 23.5.2025
Kauppakamarilehti 2/2025.
Petteri Orpon hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite, jonka mukaan Suomi tuplaa elintarvikevientinsä vuoteen 2031 mennessä. Tavoite on kova ja se edellyttää, että alan toimijat ja koko vientikoneisto puhaltavat entistä vahvemmin yhteen hiileen.
Suomi kaipaa kipeästi uusia vientituloja ja yhdeksi potentiaaliseksi kasvualaksi on nousemassa elintarviketeollisuus.
Idea ei suinkaan ole uusi. Sinivalkoisen ruokaviennin ja laadukkaan suomalaisruoan kansainvälisestä läpimurrosta on puhuttu vuosikymmeniä. Lisälöylyä ovat lyöneet ulkomaiset julkkiskokit ja kulinaristituristit, jotka ovat ylistäneet täkäläisiä raaka-aineita maasta taivaisiin.
Tulokset ovat kuitenkin jääneet odotuksia laihemmiksi.
Takavuosina viennin valopilkkuna oli Venäjä, jonka siivu elintarvikeviennin koko kakusta parhaimmillaan noin kolmannes. Itäviennin alamäki alkoi kymmenen vuotta sitten Krimin valtauksen ja EU:n vientirajoitusten jälkeen.
Lopullinen niitti tuli vuonna 2022, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan. Myös lupaavasti käynnistynyt Kiinan-vienti on kärsinyt Ukrainan kriisistä ja rajasulusta, kun suora junayhteys itärajalta Venäjän halki sulkeutui.
Isoilla ruokataloilla ja pienemmillä pk-yrityksillä on ollut jo pitkään suoria vientikontakteja eri puolille Eurooppaa. Elintarvikeviennin kokonaisvolyymi on kuitenkin kasvanut hitaasti ja kauppatase jäänyt roimasti alijäämäiseksi.
Viennin arvo on ollut viime vuosina noin 2,2 miljardia euroa, mutta tuonti lähestynyt jo kuuden miljardin euron rajaa.
Vienti tuplaksi muutamassa vuodessa
Petteri Orpon hallitusohjelmassa on kuitenkin päätetty tarttua härkää sarvista. Tavoitteena on kaksinkertaistaa suomalainen elintarvikevienti vuoteen 2031 mennessä.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin valtiosihteeri Päivi Nerg sanoo, että tavoite on kova, mutta realistinen. Toisaalta myös vaihtoehdot ovat nyt vähissä. Elintarvike- ja ruokateollisuuden kasvu on jatkossa haettava vientimarkkinoilta.
”Kyse on pitkälti siitä, että elintarvikealan yritykset, ministeriöt ja vientiä edistävät organisaatiot saadaan puhaltamaan aidosti yhteen hiileen. Tähän saakka on toimittu liikaa yksittäisten projektien tai yritysten omien vientiavausten varassa. Toki myös Ukrainan kriisi on ollut herättäjänä. Venäjän tilalle on nyt pakko hakea muita markkinoita”, Nerg toteaa.
Pari vuotta sitten päättyneen ja Business Finlandin pyörittämän Food from Finland -vientiohjelman tilalle rakennetaankin nyt uutta toimintamallia, jossa päävastuu on ulkoministeriöllä. Business Finlandin ja eri maiden lähetystöjen lisäksi yritysten apuna ovat ely-keskukset sekä Ruokavirasto. Ruokaviennin rahoitus pysyy silti maa- ja metsätalousministeriössä.
Uudistuksen taustalla ovat viennin kasvattamistavoitteen lisäksi myös valtiontalouden säästöt ja hallituksen tehostusohjelma. Niukentuvien resurssien myötä palveluja on keskitettävä entistä enemmän yhden luukun taakse.
”Tämä on yksi hallituksen kärkihankkeista, jolle on korvamerkitty kymmenen miljoonan euron rahoitus vuosittain. Tulevina vuosina oli saatava aikaan selkeää kasvua”, Nerg kertoo.
Paljon potentiaalia
Sinivalkoisen elintarvikeviennin pääartikkeleita ovat maitotuotteet, kala sekä alkoholi- ja virvoitusjuomat. Kolme neljännestä viennistä suuntautuu EU-alueelle, pääasiassa Ruotsiin, Viroon, Saksaan ja Puolaan.
Luonnonvarakeskus Luken kartoituksen mukaan suomalaisella ruoalla olisi kosolti vientipotentiaalia myös EU:n ulkopuolella. Ensin on kuitenkin selvitettävä ne sektorit, joihin rajalliset panokset kannattaa kohdistaa.
”Massamarkkinoiden sijaan on keskityttävä tuotteisiin, joissa meillä on aidosti kilpailuetua. Puhtaista raaka-aineista vastuullisesti valmistetulle ruualle on kysyntää, kun vain löydämme yritysten kannalta parhaat kohdemaat ja markkinat”, Nerg muistuttaa.
Luken kartoituksen ohella on tehty muutakin pohjatyötä. Valtiosihteeri on kiertänyt joukkueensa kanssa eri puolilla Suomea ja tutustunut alan yrityksiin ja yrittäjiin. Kiertueella kumppanina ovat olleet myös kauppakamarit.
”Palaute on ollut positiivinen ja näkemykset kasvustrategioista sekä huoltovarmuudesta ovat varsin yhteneväisiä. Se on hyvä merkki, sillä yritykset ovat tässä lopulta vetureina”, Nerg muistuttaa.
Kiitosta tulee myös Hyvää Suomesta -merkistä tunnetulle Ruokatiedolle sekä Suomen elintarvikevientiyhdistykselle (Suvi ry). Alan isojen toimijoiden Ruokatieto on perustanut vientivaliokunnan ja nimittänyt vientijohtajan, Suvi puolestaan lisännyt neuvontapanoksia kasvuhakuisiin pk-yrityksiin.
”Yritykset ovat ottaneet vientihaasteesta kiitettävästi koppia”, Nerg kehuu.
Työ vasta alussa
Vientiorganisaatioiden uudelleenjärjestelystä ja eri toimijoiden tiiviimmästä yhteistyöstä huolimatta haasteena on tuotteiden myynti ja markkinointi.
Meille suomalaisille kotimaisen ruuan puhtaus, laatu ja turvallisuus ovat selkeitä ja jo perinteisiä ostokriteerejä. Amerikkalaisten, japanilaisten, saksalaisten tai brasilialaisten vakuuttaminen tuotteidemme paremmuudesta on sen sijaan haastavaa.
”Kuluttajatuotteiden, mutta myös b-to-b-puolen myynti- ja markkinointiosaamisessa on edelleen kehittämistä. Meidän on opittava kertomaan, mikä on suomalaisten elintarvikkeiden tarjoama aito lisäarvo kilpailijoihin nähden. Koulutusta tarvitsevat paitsi alan nuoret osaajat myös yritysten operatiivinen johto”, Nerg toteaa.
Aiemmista onnistumisista ja läpimurroista kannattaa niistäkin ottaa opiksi.
”Esimerkiksi monet proteiinituotteiden valmistajat ja pienpanimot ovat löytäneet itselleen kapeita, mutta varsin kannattavia markkinoita. Aloittaa voi muualtakin kuin jo valmiiksi kovasti kilpaillusta Keski-Euroopasta.”
Kaikki lähtee alkutuotannosta
Ketju on tunnetusti niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Täkäläisessä elintarviketuotannossa se on monenlaisten kannattavuushaasteiden kanssa painiskeleva alkutuotanto.
Maatalousyrittäjien tuotteistaan saama siivu on kaventunut vuosi vuodelta. Talousahdingossa olevien ja valmiiksi velkaantuneiden tilojen olisi samaan aikaan pystyttävä investoimaan oman tuotannon kehittämiseen.
Lisähaasteena ovat tilojen sukupolvenvaihdokset, jotka monella tilalla jäävät jatkajan puuttuessa pelkäksi haaveeksi. Synkimpien ennusteiden mukaan jopa kolmasosa tiloista ripustaa kuluvalla vuosikymmenellä rukkaset naulaan.
Yhtälö tiedostetaan myös maa- ja metsätalousministeriössä, valtiosihteeri Päivi Nerg vakuuttaa.
”Elintarviketjun oikeudenmukaisen tulonjaon on ulotuttava alkutuotantoon ja myös niille tiloille, jotka eivät ole sopimustuottajia. Isoimmat sopimustilat ovat paremmassa tilanteessa kuin itsenäiset lähiruuan tuottajat”, Nerg toteaa.
Rahoituspuoleen toivotaan helpotusta EU:n käynnissä olevasta maataloustukiremontista, mutta myös kotimaisista vaihtoehdoista.
”Parhaillaan työstetään lainsäädäntöä ja haetaan mallia, jossa Finnvera voisi toimia myös alkutuotannon rahoitusorganisaationa”, Nerg kertoo.
Kiinassa kaksi puolta
Kiina on noussut viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomen elintarvikeviennin tärkeimpien kohdemaiden joukkoon. Pääosa viennistä koostuu maito-tuotteista, sianlihasta ja sianlihavalmisteista kuten lihapullista, nugeteista, makkaroista ja leikkeleistä.
Presidentti Alexander Stubbin taannoisen Kiinan-matkan myötä vientiovet avautuivat myös siipikarjanlihalle.
”Kiinassa on elintarviketeollisuudelle iso vientipotentiaali, mutta myös omat maailmanpolitiikkaan liittyvät riskinsä. Toisaalta – uudet markkinat ovat tähänkin asti löytyneet usein kriisien kautta”, valtiosihteeri Päivi Nergin toteaa.
